Toisaalta Suomen laki ei estä sopimasta sijaissynnytysjärjestelystä yksityishenkilöiden kesken kunhan kantajalle ei makseta korvausta. Jos hedelmöitys hoidetaan ilman lääkärin apua (tai ulkomailla) eikä korvauksia makseta, synnytyksen jälkeen lapsi voidaan adoptoida tulevien vanhempien perheeseen. Suomalaiset perheet voivat myös saada lapsen ulkomailla sijaissynnytysjärjestelyssä. Maailmalla on useita maita, joissa asia hoituu riittävillä taloudellisilla korvauksilla. Lapsen tuomiseen kotimaahan taas saattaa liittyä juridisia haasteita.
Vaikka sijaissynnytys on mahdollista suomalaisille perheille joko epävirallisissa järjestelyissä tai ulkomailla, olisi Suomessa viranomaisten ja lainsäädännön tuella toteutetut järjestelyt huomattavasti turvallisempia kaikille osapuolille kuin kumpikaan nyt saatavilla oleva tapa. Sijaissynnytys on juridisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti niin monimutkainen kysymys, että on tärkeää harkita olisiko Suomeen luotavissa sellainen juridis-palvelullinen prosessi, joka turvaisi sijaissynnytysjärjestelyjen osapuolia niin hyvin, että epäviralliset ja ulkomailla suoritetut järjestelyt vähenisivät.
Sijaissynnytys on siis ilmiönä hyvin laaja-alainen. Keskustelu siitä on senkin takia hyvin haastavaa. Siihen liittyy laajoja eettisiä kysymyksiä ja käytännön haasteita. Tästä huolimatta on erinomaista, että Oikeusministeriö on nyt uskaltanut edes käynnistää asian selvittämisen Suomessa. Ministeriö on teettänyt asiasta arviomuistion, joka on nyt laajalla kommentointikierroksella, johon Sateenkaariperheet ry:kin ottaa osaa.
Käydyssä keskustelussa on esitetty, että sijaissynnytyksiä olisi hyvä harkita Suomessa, koska ulkomaisiin järjestelyihin liittyy niin paljon haasteita ja riskejä. Lapsen on vaara päätyä juridisesti epäselvään asemaan maiden välillä, tulevien vanhempien oikeusturvaa ei ole ja erityisesti kehitysmaiden naiset ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi. Osassa puheenvuoroja on esitetty lääkkeeksi sijaissynnytyksen sallimista, mutta vain rajatulle ihmisryhmälle, esimerkiksi heterosuhteessa eläville naisille, joilla on jokin tietty lääketieteellinen tila.
Jos sijaissynnytysjärjestelyt sallittaisiin Suomessa, mutta ne olisivat tarjolla vain joillekin ihmisille, ei ulkomaisiin ja epävirallisiin järjestelyihin liittyviä riskejä saada ratkaistua. Mikä tahansa ratkaisu sijaissynnytyskysymykseen Suomessa löydetään, lainsäädännön pitää kohdella samalla tavoin kaikkia niitä perheitä, joiden ei ole mahdollista itse synnyttää lastaan. Näiden joukossa voi olla myös miespareja ja esimerkiksi transsukupuolisia naisia puolisoineen.
Tärkeää on lopuksi huomata, että osassa sateenkaariperheitä lapsella on alun perinkin tarkoituksena olla useampia kuin kaksi vanhempaa, esimerkiksi kun miespari ja naispari hankkivat lapsia yhdessä. Vaikka syntyvä lapsi asuisi isiensä luona, ja vaikka sosiaalinen isä adoptoisi lapsen perheen sisäisen adoption kautta, ei näissä tilanteissa ole kyse sijaissynnytyksestä, koska synnyttäjän on tarkoitus toimia yhtenä äideistä.